Akilityä....
Laitoin avautumisen faceen. Ketään ei ollut tarkoitus loukata, eikä ketään tarkoitus mollata. Agility on siistiä, on hieno nähdä koiran moottori lajiin, mutta sitten kun koira käyttäytyy possumaisesti - nousee tattiotsaan kenellä tahansa. Niin kävi Kotkassa lauantaina. Ajeltiin Osmon ja Sallin kanssa kisaamaan. Osmo laittoi silmänsä kiinni Mäntsälässä, avasi kerran suunsa tissille Kotkassa ja heräsi vasta kotipihassa. Osmon ilme oli kotipihassa: "joko me ollaan perillä?" Omassa käyttiksessäni on sellainen jännä ominaisuus; missä koira saa onnistumisia, kasvaa luotto. Jos kokee virheen, näyttää sen. Kotkassa on tämä eka moodi käytössä. Koiralla käsittämätön luottamus itseensä. Laitisen Arto ja Topran Sami olivat suunnitelleet luukutusradat ja sekös oli Sallin mieleen. Profiililtaan ihan loistot meille :) Noh, ilo loppui lyhyeen. Se porsas kaarraatti, huudatti ja eksyi kartalta jo viiden ensimmäisen esteen aikana. Sallin olemus: "jihuu, täältä tullaan Kotka!!"